keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Minne me oikein ollaan menossa?

Yleensä olen sitä tyyppiä, joka haluaa, ja jonka täytyy valmistautua tulevaan niin hyvin kuin se on mahdollista. Jos lähden matkalle, luen vähintään kaksi matkakohdetta esittelevää matkaopasta sekä netistä kaiken, minkä jaksan. Sen jälkeen teen suunnitelman siitä, mitä on "pakko" nähdä, missä olisi kiva käydä ja minkälaisella aikataululla tämä on mahdollista.
 Nyt olen lähdössä noin puoleksi vuodeksi jonnekin, josta en tiedä oikeastaan mitään. Joka kerta, kun joku esittää hyväntahtoisen kysymyksen tulevaan asuinpaikkaani liittyen, vaivaannun ja nolostun, koska yleensä en osaa vastata. Ja jos jotain vastaankin, tiedän sen perustuvan arvailuun tai muilta kuulemiini juttuihin. Tilanne vaatii ehdottomasti korjausta! Ei muuta kuin tietoa etsimään!
Haun tuloksena tässä pieni tietopaketti siitä, minne olemme menossa:
Asuinkaupunkimme nimi on Khorfakkan. Dubaista sinne ajaa noin kaksi tuntia. Khorfakkan sijaitsee Fujairahin emriaatin keskellä, lähellä Fujairahin kaupunkia, mutta kuuluu Sharjahin emiraattiin. Sharjahin emiraatti on lainsäädännöltään Arabiemiirikuntien islamilaisin: Esimerkiksi alkoholin käyttö on kokonaan kielletty, ja pukeutumiskoodi sekä miehille että naisille on konservatiivinen. Naimattomien miesten ja naisten ei tule olla tekemisissä keskenään. Todellisuudessa Khorfakkanissa ei ehkä olla ihan näin tiukkoja lakien kanssa, tai ainakaan ne eivät koske muualta muuttaneita. Osittain siihen vaikuttanee se, että Khorfakkan sijaitsee suosittujen turistikohteiden ympäröimänä ja vapaamielisemmän Fujairahin emiraatin keskellä.
Vaikka islam on virallinen uskonto, vallitsee kaikissa emiraateissa uskonnonvapaus. Eri uskontoihin kuuluvilla on vapaus harjoittaa omaa uskontoaan ja pukeutua uskontonsa mukaisesti, mutta muiden kuin islamin oppien levittäminen muslimien keskuudessa on kielletty. Kristittyjen asema on parempi (esimerkiksi mahdollisuudessa saada rakennuslupa tai omistaa seurakuntiensa kokoontumistiloja) kuin muiden ei-islamilaisten uskontojen. Tämä johtuu siitä, että kristityt ovat muslimeille "kirjan kansa", joita tulee kunnioittaa.
Khorfakkan on pienehkö ja kaunis rantakaupunki Arabiemiirikuntien itärannikolla Intian valtameren rannalla. Siellä sijaitsee yksi Arabiemiirikuntien suurimmista satamista - konttivuoret näkyvät asuntomme parvekkeeltakin. Kaupunkia ympäröi toisaalla meri, toisaalla vuoret ja maisemat ovat joka suuntaan kauniit. Kaupunki onkin suosittu turistikohde ja kuuluisa hyvistä sukellus- ja snorklausvesistään sekä kalastusmahdollisuuksistaan. Voipa jossakin Khorfakkanin edustalla kuulemma bongata valaitakin tiettyyn aikaan vuodesta. Ympäröivässä vuoristossa on Al Wurrayahin vesiputoukset sekä joitain UNESCOn maailmanperintökohteena olevia arkeologisia löydöksiä. (Historiasta kiinnostuneena iloitsen erityisesti näistä - täytyy käydä katsomassa!)
Asukkaita Khorfakkanissa on noin 35 000, ja Khorfakkania ympäröivässä Fujairahin emiraatissa noin 150 000. Arvion mukaan koko Arabiemiraattien väestöstä vain alle 20 prosenttia on emiraattien kansalaisia. Suurin osa siirtolaisista tulee etelä-Aasiasta. On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko näin huimaavalta tuntuva suhdeluku myös Khorfakkanissa. 
Maisemaa parvekkeelta
Rantsua

lauantai 26. lokakuuta 2013

Viikko vielä - enää

Kohta kolme kuukautta odotusta, järjestelyä ja erilaisia valmisteluja on takana ja pian on aika nousta koneeseen, joka vie minut ja lapset Dädän luo Arabiemiraatteihin. Ajatukset ovat odottavat ja innostuneet, mutta samalla myös hämmentyneet. On niin vaikea yrittää kuvitella, millainen arki meitä odottaa. Vaikka luulin, että olen valmistautunut muutokseen koko tämän kolme kuukautta, huomaan nyt, etten olekaan. Olen valmistanut lähtöä, mutta en sitä, minne olemme täältä lähdettyämme saapumassa.

Mielessä pyörii niin monta kysymystä, joita en oikein tähän mennessä ole ehtinyt kysymään. Miltä oleminen ja eläminen erilisissa puitteissa ja toisenlaisen kulttuurin keskellä lasten kanssa mahtaa tuntua? Kuinka lapset sopeutuu? Kuinka minä sopeudun? Miltä tuntuu, kun perheessä onkin taas läsnä kaksi vanhempaa? Miten arki lähtee sujumaan? Voinko käydä yksin ruokakaupassa? Saammeko kavereita? Keitä me siinä yhteisössä olemme? Erikoinen suomalais-afrikkalainen siirtotyöläisperhe? Miltä minusta siellä tuntuu olla nainen, äiti, afrikkalaissyntyisen miehen vaimo, länsimaalainen, kristitty? Ärsyynnynkö vai hullaannunko? Ikävöinkö vai viihdynkö? 

Kaikkein eniten odotan nyt sitä, että saamme taas olla koko perhe yhdessä.  Lapset eivät oikeastaan hahmota koko muuttoa muuten kuin että olemme menossa Dädän luo. He ovat laskeneet öitä jo yli kuukauden (nyt niitä on jäljellä enää SEITSEMÄN!) ja into - ja toisaalta myös ikävä - kasvaa päivä päivältä. Odotettavissa lienee kuitenkin aikanaan myös Dädälle suunnattuja kiukunpuuskia siitä hyvästä, että hän "jätti" meidät tänne ja lähti itse sinne kauas.

Kohta olemme elämässä sellaista, mistä olemme monta vuotta unelmoineet. Lähtöpäätös on ollut koko ajan helppo - jopa itsestään selvä - koska olemme puhuneet niin monta kertaa lävitse ajatuksen siitä, että "entä jos" joskus tällainen olisi mahdollista. Kiitollisina ja iloisina tartumme tähän mahdollisuuteen, vaikka onkin näin pakko tunnustaa, että jännittää, kun ei oikein tiedä, millaiseen kelkkaan on tullut hypättyä.

Ohessa muutama kuva tulevilta kotikulmiltamme. Ensimmäisessä kuvassa kotitalo (asunto ylimmässä kerroksessa), toisessa leikkipaikka ja kolmannessa näkymää asunnon parvekkeelta.