Vähitellen täällä ollessa alkaa erottaa enemmän ja enemmän sävyjä siinä, miten ihmiset elävät elämäänsä joko etuoikeutettuna paikallisena, muualta tulleena arabina, tai siirtotyöläisenä. Hierarkia on silmin nähtävissä, vaikka sen kaikkia portaita ei mitenkään näin arabiyhteisöstä ulkopuolisena voikaan havaita. Arabiaa puhuvat ovat tietyllä tapaa yhtenäinen ryhmittymä, mutta todellisuudessa sen sisällä vallitsee vielä selkeä jaottelu vähintään sen mukaan, onko syntynyt täällä, muualla Arabian niemimaalla vai pohjois-Afrikassa. Intiasta ja Pakistanista tulleet muslimit kuuluvat toisaalta arabiaa puhuvien kanssa samaan kategoriaan osallistuessaan moskeijassa rukouksiin ja jakaessaan islamin arvot ja opit, mutta samalla heidän asemansa työelämässä on hierarkian alimmilla askelmilla (rakennusmiehinä, tientekijöinä, katujen siivoojina).
Sitten ovat muualta Aasiasta tulleet siirtotyöläiset, jotka yhdessä intialaisten ja pakistanilaisten kanssa käytännössä pyörittävät tätä maata. He myyvät kaupoissa ja ravintoloissa, hoitavat lapsia, palvelevat hotelleissa, siivoavat kodit,... Eurooppalaiset siirtolaiset ovat ainakin täältä katsottuna pikkuruinen vähemmistö, vaikka toki Dubaissa ja Abu Dhabissa heidän osuutensa on suurempi.
Paikallisten ja siirtotyöläisten suhde on jollain tapaa eriskummallinen. Paikalliset eivät ilmeisesti oleta kenenkään haluavan työskennellä ja elää täällä muun syyn kuin rahan takia ja toisaalta paikalliset eivät ehkä itse haluakaan tänne ketään minkään muun syyn takia... Ihmiset ovat tavallaan tervetulleita; tekeväthän he työt, joita paikallisten ei sitten tarvitse tehdä. Samaan aikaan jokainen tänne työhön tuleva on automaattisesti palvelijan asemassa. Jos vertaa Suomeen, ja pohtii, kuinka vaikkapa McDonald'sin kassalla työskentelevään henkilöön suhtaudutaan, huomaa suurimman eron siinä, että täkäläinen olettaa kassahenkilön olevan olemassa ja varsinkin työssään vain ja ainoastaan palvelemassa hänen vaikka kymmeneen kertaan muuttuvia mielitekojaan. Suomessa kassalla työskentelevä tekee työtään, ja ojentaa asiakkaalle sen, mitä asiakas on pyytänyt. Heidän suhteessaan ei ole korostettua hierarkiaa.
Tämä palvelijan asemassa työskenteleminen ja eläminen alkaa varmasti melko nopeastikin nostaa pintaan vihan ja katkeruuden tuntemuksia. Monien täällä työskentelevien kasvoista voi lukea inhon, joka kohdistuu autojensa torvia tuuttaaviin ja kaikesta mahdollisista valittaviin paikallisiin. Mutta inho piilotetaan hymyn tai ilmeettömyyden alle asiakkaita kohdatessa.
Sitäkin ajoittain mietin, että miltähän tuntuu elää paikallisena maassa, jossa ehkä 4/5 ihmisistä inhoaa paikkaa, jossa elää ja jää vain koska ei ole mahdollista lähteä. Miltä tuntuu käydä kaupassa, ravintolassa tai missä tahansa ostoksilla, kun tietää (?), että selän takana asiakaspalvelijat nyrpistävät nenää? Tai ehkä sillä ei paikallisille väliä. Ehkä he ajattelevat, että koko köyhemmän maailman tehtävä on palvella heitä, ja että täällä työskentelevät ovat itseasiassa etuoikeutettuja saadessaan elää tässä maassa. Lähtökohtaisesti kaikki muualta tulleet ovat täällä vain väliaikaisesti. Paitsi ne, joilla on rahaa pyörittää bisnestä. Heilläkin täytyy olla paikallinen "sponsorinaan", mutta heidän ei tarvitse pelätä viisuminsa peruuttamista kovin heppoisin perustein.
Hämmentävää on ollut huomata, että vain harva työläinen on täällä tyytyväinen. Osa haluaisia palata kotiin, osa ei suo sellaiselle ajatustakaan, vaan jää, koska on pakko. Kaikki tietävät, että lähtö voi pahimmillaan olla yhden väärän sanan tai teon päässä. Korkeassakin asemassa työskentelevät tietävät, että jollain tapaa on jatkuvasti varottava sanojaan. Työstä ei saa kiitosta ja ainoa "huomionosoitus" saattaa olla ilmoitus siitä, että on aika lähteä kotiin.
Toisinaan löydän itseni pohtimasta (ankarasti) sitä, miten tällainen yhteiskunta itseasiassa edes voi olla olemassa - ja toimia. Millainen on sen tulevaisuus? Mikä muuttuu ja mikä ei, kun aikaa kuluu? Globaali eriarvoisuus näkyy täällä selvästi, mutta näyttää siltä, ettei sitä vastaan kovin äänekkäästi taistella. Ja miksipä taisteltaisikaan, jos se omalta osaltaan takaa sen, että nöyrästi palvelijan asemaan asettuvia työläisiä riittää jatkossakin. Vai voisiko tulevaisuus tuoda työntekijöiden massaliikkeen palkkojen nostamiseksi, tai jopa tästä maasta lähtemiseksi? Parempi, tasa-arvoisempi maailma olisi täälläkin tavoittelemisen arvoinen, mutta kukahan olisi se ääni, joka nostaisi tällaiset asiat suurilla foorumeilla esille...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti