Kun aamulla ei tarvitse herätä aikaisin lähteäkseen viemään lapsia hoitoon ja itseään töihin, ei varsinaisesti haittaa, vaikkei kaikki tapahtuisi kovin nopeasti. Kotoisaa helppoutta tulee kuitenkin pakahduttavasti ikävä viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää selviytyä nopeasti jonnekin... Mutta niitä aamuja on harvemmin, ja vielä hetki mennään näillä raiteilla:
Aamukahvi syntyy keittämällä vesi kaasuliedellä ja suodattamalla se Suomesta tuoduin tykötarpein (suodatin, suodatinpussi ja oikeanlainen kahvi) suoraan kuppiin. Neljä ja puoli teelusikallista on empiirisesti todettu optimaaliseksi kahvimääräksi parhaan makuelämyksen aikaansaamiseksi.
Ikävöin kyllä hetkittäin Mokkamasteriani...
Leivän päälle voi valita valmiita juustosiivuja, joilla on taipumus olla aika paksuja, tai yrittää höylätä tylsällä juustohöylällä juustopallosta lohkaistusta palasta siivuja, joilla on taipumus olla röpelöisiä, ohuita ja pieniä.
Ikävöin hetkittäin Aadamia ja Fiskarsin keltavartista juustohöylääni...
Suihkua varten keittelen taas vettä isossa kattilassa ja peseytyminen sujuu kuin (vanhan kunnon) kesämökin saunassa ikään: Ämpärissä on sopiva sekoitus kylmää hanavettä ja kuumaa vettä ja sieltä sitä ammennetaan kilon jugurttipurkin avulla.
Ikävöin toki hetkittäin toimivaa ja siistiä suihkuamme ja hanasta tulevaa lämmintä vettä...
Kaupasta löytyy kaikki mahdollinen tarvittava helposti, ja jos jotain täytyy etsiä, on hetkessä yksi tai kaksi asiakaspalvelijaa auttamassa. Hedelmät punnitaan asiakkaan puolesta, kunhan vähän aikaa odottelee, että asiasta vastaava henkilö ilmaantuu toimipisteelleen. Kassalla toiminta sen sijaan on niin ripeää, että puolet ostoksista on pakattu kymmeneen eri muovipussiin ennen kuin ehdin kaivaa kestokassiani esille...
Ikävöin hyllyjen välissä vain hetkittäin (kotoista) perunaa (täkäläinen on makeampaa), ruisleipää, täysjyväpastaa, raejuustoa, maitorahkaa ja ohra-riisisekoitusta... ja sitä, että saan pakata maitotölkkini ja kananmunani ihan itse tarkoin harkittuun järjestykseen s-kaupan jättikassiin.
Liikenteessä ei auta kaahata, sillä kaikki muut tekevät sen puolestasi. Toisaalta on pakko olla vähän rohkeampi kuin kotomaassa, koska muutoin joutuu odottamaan vuoroaan esim. liikenneympyrään tai risteyksessä hamaan tulevaisuuteen. Automaattivaihteet laiskistaa vasemman jalan, bensa-aseman tankkaajat koko ihmisen: Ikkuna auki, noin 15 e asiakaspalvelijan kouraan ja kohta tankki on täynnä. Edes moottoria ei tarvitse sammuttaa, jos ei satu huvittamaan...
Ikävöin lasten turvaistuimia, hillittyä liikennettä ja sitä, että ihminen vaivautuu tekemään edes jotain ilman, että tuntee uhrautuvansa mukavuusvyöhykkeensä ulkopuolelle.
Kokkaus sujuu melko samoin elkein kuin kotonakin, vaikkakin kaasuliesi, pinnoitteistaan luopuvat kattilat ja yllättävän kehnot keittiötyövälineet koettelevat hetkittäin luovuutta - ja hermoja. Ulkona tulee käytyä syömässä useammin kuin Suomessa halpojen hintojen vuoksi. Koko perhe syö mahansa täyteen JA ottaa tähteet seuraavan päivän eväiksi noin 25 eurolla. Ulkona syödessä välttää myös tiskaamisen, joka hoituu käsipelillä ja vesiä vadissa sekoittelemalla.
Ikävöin tuttua liettä, uunia ja astianpesukonetta.
Parasta on kuitenkin se, että sää sopii ulkoiluun joka päivä. Jos aurinko ei satu paistamaan, lämpötila on erityisen sopiva leikkipuistoiluun, ja kuumemmat päivät kuluu altaassa. Kiireen tunnetta ei ole pihallakaan. Ihmisillä näyttää olevan aikaa kuljeskeluun, jutteluun ja istuskeluun. Iltapiknikkiä varten rannalle voidaan kantaa autolastillinen tavaraa eikä pitkän ajan vaativa grilliruuan valmistus ole liian suuri ponnistus.
En voi väittää ikävöiväni arjessa piilevää kiireen tunnetta, tai keväässä odottavaa loskaa ja märkää. Mutta kyllä Suomen kesä on ikävöimisen arvoinen. Ja kai sitä hidastettua elämää voi oppia sielläkin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti