Elämä on joskus ihanaa! Ystävä on ollut täällä lomailemassa. Khor Fakkanissa vietettyjen aurinkoisten päivien päälle hän oli varannut itselleen hotellin Dubaihin. Mutta elämä yllättää: Minä pääsin mukaan! :) Lapsille löytyi hoitaja Tunden treenien ajaksi, joten pääsin suurkaupungin humuun kahdeksi yöksi ja yhdeksi kokonaiseksi päiväksi! (Liikkeiden nopeudesta kertokoon se, että kyyti oli varattu lähtemään klo. 14. Noin klo. 13.45 tuli mieleen, että pääsisinköhän jotenkin lähtemään mukaan ja klo. 13.50 siirsimme kyydin myöhemmäksi iltaan.)
Lähdimme siis tiistaina illalla Khor Fakkanista taksilla kohti Deira-nimistä aluetta Dubaissa. Se on Dubain vanhempaa ja ns. alkuperäistä aluetta, mutta Euroopan kaupungeista tuttu nimitys "vanha kaupunki" ei varsinaisesti kuvaa maisemaa, koska satavuotista historiaa ei Dubailla ole. Pyysin erikseen lähtiessä taksin, jonka kuski varmasti tietää, missä hotelli sijaitsee, koska olisi myöhä, kun pääsisimme perille eikä edestakaisin ajeleminen oikein tuntunut houkuttelevalta. Hyppäsimme taksiin, jonka kuski vakuutteli tietävänsä paikan, mutta olisihan se pitänyt arvata, että paikan "tietäminen" ja sinne osaaminen ovat kaksi eri asiaa. Onneksi ystävä oli ladannut puhelimeensa kartan, jonka avulla löysimme perille (kiitetty olkoon Nokia ja offline-tilassa toimiva navigaattori!).
Keskiviikona kuljimme tehokkaasti noin 12 tunnin aikana melko laajalti (kävelyä tuli ehkä noin 15 km) Dubaita ristiin rastiin. Aloitimme Deirasta jossa tutkimme muutaman kauppahallin ja -alueen eli soukin. Kuljimme läpi "kultakadun", jolta tällä kertaa ei löytynyt ostettavaa. Parfyymisoukista sentään löysimme mieluisat öljytuoksut kotiin viemisiksi. Kuljimme pitkin täysiä ja kapeita katuja, joilla tuntui olevan yllättävän vähän turisteja. Aamupäivästä ostimme molemmat pitkät hameet kuumaan päivään paremmin sopiviksi asusteiksi, ja hyppäsimme lopulta Dubai Creekin ylittävään abra-vesitaksiin. Taksin hinta oli YHDEN dirhamin (0,20 euroa), ja niitä kulki lahdella täysinä jatkuvana virtana.
Lahden toisella rannalla olevan alueen nimi on Bur Dubai, joka sekin on Dubain alkuperäisintä aluetta. Kävimme syömässä lahden rannalla ja suuntasimme maustesoukiin, josta löysimme ihania tuoksuja ja ostimme mausteita ja pähkinöitä. Sen jälkeen tepastelimme vielä lahden rantaa ja ihmettelimme valtavaa määrää tyhjiä ravintolapöytiä. Ehkä ne ovat iltaisin täynnä, mutta keskellä päivää ne olivat suorastaan surullinen näky joutilaine tarjoilijoineen.
Illaksi matkustimme vielä metrolla (joka tosin kulki koko matkan maan päällä teiden yläpuolelle rakennetuilla raiteillaan) Emirates mall-kauppakeskukseen. Siellä kummastelimme, kuten asiaan kuuluu, sisätiloihin rakennettua laskettelukeskusta ja "lumessa" -3 asteen lämpötilassa lainatoppapuvuissaan pyöriviä turisteja. Matka hotellille taittui jotakuinkin ääriään myöten täyteen ahdetussa metrossa ja mukavan päivän kruunasi leppoisa illallinen. Unta ei tarvinnut täyden mahan ja väsyneiden jalkojen kanssa kauaa odotella!
Torstaiaamuna minä hyppäsin itärannikolle ajavaan bussiin ja kamu jäi ihmettelemään Dubain ostoskeskuksia ja nähtävyyksiä vielä muutamaksi päiväksi. Satoi koko päivän vettä ja bussiasemalla aamusta hymistelin (yhdessä useiden muiden kanssa) aurinkosuojiksi rakennettujen katosten alla koleaa ja kummallista säätä. Katokset eivät pitäneet kokonaan vettä ja bussissa kiittelinkin pitkän hameen kätevyyttä, kun vaihdoin sen alla kuivat housut jalkaan.
Oli niin mukava reissu! Käsitykseni Dubaista muuttui Deiran katuja samotessa täysin. Dubai ei olekaan pelkkä älytön rikkaiden puuhamaa vaan siellä voi ihan tavallinenkin tallaaja kokea löytävänsä nähtävää ja koettavaa. Pilvenpiirtäjät, ökyhotellit ja -kauppakeskukset ovat osa todellisuutta - sellainen osa, joka itseäni ei suuresti kiinnosta - mutta toki siinä ympärillä ihmiset elävät omaa elämäänsä hankkien toimeentuloaan myymällä, ostamalla ja palvelemalla sekä turisteja että muita kaltaisiaan työläisiä. Sen todellisuuden näkeminen edes lyhyesti oli minusta paljon mielenkiintoisempaa kuin viime reissun kimellys ja ylenpalttisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti