Nyt alkaa olla lököilyn taito hallussa täällä päin. Ilma on liian kuuma aktiiviseen elämään, joten ei voi tehdä muuta kuin lötkötellä uima-altaan reunalla ja hiekkarannalla. Elämänpiiri on kaventunut minimaaliseksi, kun tapaamme vain hotellin henkilökuntaa ja siellä lomailevia turisteja, mutta tässä vaiheessa se ei enää haittaa. Uusiin ihmisiin ei varmaankaan tulisi tutustuttua muutenkaan, kun on tiedossa, että kohta ollaan lähdössä pois.
Eilen illalla tartuin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon imuriin, mutta muuten kotityöt ovat jääneet järjestäen tekemättä, kun aamu- ja iltapalan välinen aika ollaan asunnosta poissa. Parin päivän välein on toki raahauduttava kauppaan evästä ostamaan, ja pyykit ja tiskit on ajoittain pestävä, mutta juuri muita aikaansaannoksia ei ole esiteltäväksi.
Sen verran olen kuitenkin pitänyt itseäni toimeliaana, että olen käynyt säännöllisesti kuntosalin juoksumatolla. Lupauduin osallistumaan toukokuussa Run for Freedom- hyväntekeväisyysjuoksuun Helsingissä ja puolimaratonista pitäisi silloin selviytyä. (Tapahtumasta löytyy lisätietoa täältä. Mukaan juoksemaan mahtuu vielä! Jos haluat osallistua sponsoroimalla minua, laita viesti osoitteeseem veeranbloginposti@gmail.com Tarkoituksena on, että jokainen Run for Freedom-joukkueen jäsen kerää sposoreiltaan vähintään 100 euroa ja lahjoittaa ne kansainväliselle ihmiskaupan vastaista työtä tekevälle A21-järjestölle.) Vaikka juoksumatolla köpöttely onkin hiukan tylsää, eikä vedä vertoja ulkona hölköttelylle, on virkistävää päästä vähän liikkumaan. Ja tuo tuleva tempaus ja sen tärkeys motivoi mukavasti.
Uima-altaalla pötköttelyn ansiosta on kyllä yksi virstanpylväs tullut saavutettua. Elämäni ensimmäistä kertaa minulla on uimapuvusta rusketusrajat. (Yleensä palan heti, ja siksi välttelen Suomen kesän aurinkoa parhaani mukaan.) Että jonkinlainen aikaansaannos se on tämäkin! :)
--
Kuvissa kuntosalin lenkkimaisemat tässä yhtenä iltana. Ja aamun valoa rannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti