Blogitekstien kirjoitusrytmi on uhkaavasti harventunut kotiinpaluun lähestyessä. Se johtuu ainakin osaksi siitä, että täällä eletään keskellä niin ihmeellisiä kokemuksia ja tiuhaan tapahtuvia muutoksia, että tuntuu hankalalta yrittää pukea sitä kaikkea sanoiksi. Uutisia kuulostellessa ja niihin sopeutuessa jää ympäristön havainnoiminenkin vähemmälle, joten arabimaan eksotiikastakaan ei ole viime aikoina oikein ollut sanottavaa.
Muutoksia, uusia käänteitä ja uutisia tuntuu tulevan joka päivä eikä ajatus aina ihan ehdi mukaan. Samaan aikaan olemme onneksi saaneet myös kokea ystävällisyyttä ja huolenpitoa, jota ilman täällä olisi ollut viime aikoina melkoisen orpo olo.
Aloitetaan ystävällisyydestä. Mielessäni on pyörinyt lause, jonka luin Hedelmäsalaattia-nimisestä kirjasta joskus teininä. En muista ajatelleeni kirjaa tai lausetta viimeisen 15 vuoden aikana, mutta nyt se maustaa elämäämme erityisellä tavalla. "Harjoita sattumanvaraista kiltteyttä ja järjettömän (tai järjettömiä, en muista ihan tarkasti) kauniita tekoja." Tuntuu siltä, että monet viime päivinä meidän kanssa tekemisissä olleet ihmiset olisivat päättäneet ottaa tämän ajatelman käyttöönsä.
Esimerkiksi nyt olemme täällä Khor Fakkanin ainoassa hotellissa. Pariskunta, jonka kanssa olemme saaneet ystävystyä, kutsui meidät tänne muutaman päivän "lomalle" kuultuaan Tunden polvitoimenpiteestä. Täällä nautimme nyt siitä toimettomasta oleilusta! Ja lämpimästä suihkusta. Ja siitä, ettei missään juokse pieniä muurahaisia. Ja uima-altaasta, aamupalasta ja pehmeistä pyyhkeistä. Ihmeellistä ystävällisyyttä ja huomioimista hetkenä, jona sitä osaa todella arvostaa.
Ystävät Suomesta ovat laittaneet kannustavia ja rohkaisevia viestejä, tarjonneet apuaan ja muistuttaneet siitä, että mikään ei ole sattumaa silloinkaan, kun myllerrysten tarkoitusta ei voi ymmärtää. Hetkittäin tuntuukin siltä, ettei Suomeen paluuta malttaisi odottaa vaan haluaisi pian päästä lähemmäs niitä ihmisiä, joiden voi luottaa olevan läsnä tyynessä ja myrskyssä. Olemme täälläkin nähneet, että maailmaan mahtuu paljon myös niitä, joiden sanaan ei kerta kaikkiaan voi luottaa ja joiden päätöksillä tai määräyksillä ei tunnu olevan mitään inhimillistä tai järkevää perustelua. Kotona odottavat ystävät tuntuvat pumpulilta, joka pehmentää elämän kolhuja. Kiitos ystävät ♡
Tunden polven suhteen kaikki ei ole mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta luotamme siihen, että asiat selviävät parhain päin ajallaan. Olemme saaneet korvaamattoman arvokasta konsultaatioapua Suomesta lääkäreiltä ja fysioterapeuteilta. Näyttää siltä, että lopullinen päätös siitä, miten Tunden polvi hoidetaan, tullaan tekemään sellaisten ihmisten neuvojen perusteella, jotka eivät ole edes jalkaa nähneet, mutta jotka ovat tarjonneet asiantuntemustaan ja aikaansa asiaan papereiden perusteella perehtyäkseen. Kiitos, mikäli joku näistä ystävällisistä ihmisitä tätä tekstiä lukee! Olemme joutuneet pettymään sairaanhoitoon täällä, ja todennäköisintä on, että kaikki, mitä polvelle vielä täytyy tehdä - jos täytyy - tehdään Suomessa. Mahdollisimman pian.
Siksipä kotiinpaluumme aikataulu ei olekaan niin selvä kuin aiemmin kuvittelin. Myös seuran puolelta on tullut aiempaa hanakampaa viestiä siitä, että Tunden olisi aika poistua kuvioista...
Välillä sitä tuntee olevansa lehti laineilla. Juuri, kun on ehtinyt ajatella, että jonkinlaiset raamit tuleviin viikkoihin on piirtymässä, kuviot menevätkin uusiksi. Mutta tuleepa harjoiteltua "päivä vain ja hetki kerrallaan"-asennetta suorastaan pakosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti