keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pienet ihmiset

Olen yrittänyt päästä jyvälle siitä, miten lasten arki täällä kulkee, mutta en ehkä ole saanut kovin tarkkaa kuvaa siitä. Havahduin oikeastaan vasta muutama päivä sitten siihen, että lapsia näkee ulkona yleensä vain viikonloppuisin.

Täällä ei ole samanlaista päiväkotisysteemiä kuin meillä. Vain kaikkein pienimmille lapsille (ilmeisesti alle 3-vuotiaille) on kindergarten, mutta sen jälkeen lasten "päivähoito" toteutetaan koulussa. Keltaise koulubussit ajavat ympäriinsä ja hakevat (ja palauttavat) lapset kotiportilta. Kävely ei ole muodissa lastenkaan keskuudessa.

Varmaankin kaikki viisivuotiaat ovat koulussa, ja vastailenkin aika usein ihmettelyihin siitä, miksi meidän lapset eivät ole, vaikka ovat jo niin isoja. Selitys siitä, että Suomessa koulu alkaa 7-vuotiaana, ei vakuuta, ja yksi keskustelukumppani päätyikin puuskahtamaan epäuskoisena: "It's too late!" (Liian myöhään.) En viitsinyt alkaa luennoimaan Pisa-tuloksista :)

Pienetkin lapset, siis viisivuotiaat ja ilmeisesti myös sitä nuoremmat, ovat koulussa pitkää päivää klo. 8 - 15, kuumana aikana 8 - 13. Ja siellä opiskellaan eikä leikitä. Ystäväperheen viiden vanha lukee ja kirjoittaa sujuvasti ja laskeminenkin on suomalaisen ekaluokkalaisen tasoista.

Lapset siis työskentelevät arkisin. Sitä vastoin aikuisia kuljeskelee rannassa aamupäivällä ennen kuumaa sen näköisenä, ettei ainakaan valtavan suuri työtaakka ole heitä kuormittamassa. Olen aikaisemminkin kirjoitranut siitä, että paikallisten ei tarvitse tehdä töitä elääkseen. Eivätkä monet tee. Varsinkaan naiset. Ajatus on kuitenkin mitä ilmeisimmin sellainen, että lapsen paikka on päiväkodissa muutaman ensimmäisen ikävuoden ajan ja sen jälkeen mennään kouluun. Olen miettinyt, liekö kyse myös siitä, että lastenhoitajana työskentelevä voi päivän aikana tehdä kodinhoidollisia tehtäviä, kun lapset ovat poissa jaloista.

Täällä perheet ovat melko suuria. Neljä lasta on aika vakio, mutta välillä näkee yksinäisiä isejä 5 - 7 lapsen kanssa liikkellä, ja siinä voi miettiä, kuinka monen kanssa äiti on jäänyt kotiin. Lapsiluku on varmasti yksi syy, minkä vuoksi lapset laitetaan kouluun (= kodin ulkopuolelle hoitoon) jo pienenä.

Viikonloppuisin, kun lapsetkin ovat vapaalla, perheet viettävät aikaa yhdessä. Mutta näiden havaintojen perusteella väittäisin, että kotiäitiys ei ole kovin yleistä. Olisi toki kiva jutella aiheesta jonkun äiti-ihmisen kanssa, mutta odotan edelleen sellaisen mahdollisuuden tarjoutumista.





Kuvissa meidän perheen pienten ihmisten rakentama hiekkalinna ja luonnon taideteos simpukankuoressa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti