Paikallisten ihmisten ulkonäöstä voi päätellä, että täällä käytetään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa itsensä ehostamiseen. Hyvältä näyttäminen on ehkä yksi niistä asioista, joista tulee tietyllä tapaa pakollista silloin, kun rahaa on paljon. Jos auto ja koti on viimeisen päälle ja vaatteet maksaa messinkiä, on naamataulun oltava samaa sarjaa. Ja, kuten kaikkialla, hyvältä näyttäminen vaatii työtä.
Liikunta on kaiken a ja o. Uusi vuosi, uudenlainen elämä ja annettujen liikunta- ja laihdutuslupausten täytäntöönpano taitaa noudattaa täällä aika samanlaista kaavaa kuin Suomessakin. Yhtäkkiä rantaväylälle on ilmestynyt kymmenkertainen määrä hikoilevia miehiä. On kävelijää, hölkkääjää, kuntopiirin tekijää... osa menee kaverin kanssa, osalla on kuulokkeet korvilla, osa paahtaa yksinään niin keskittynyt ilme kasvoilla, että vastaantulijan on varmasti parempi väistää, ettei joudu muun maailman ulkopuolelleen sulkeneen tositreenarin tallomaksi.
Naiset eivät täällä treenaa rannassa eikä muuallakaan ulkona vaan heille on omat kuntosalit, joiden ikkunat on peitetty niin, ettei sisälle näe. Haluaisin mennä uteliaisuuttani käymään sellaisessa nähdäkseni, kuinka paljon siellä on väkeä ja miten ne on varusteltu. Oletukseni on, että väkeä on paljon, kaikilla on viimeisen päälle merkkivaatteet treeniasuinaan ja laitteet ovat kalleinta mallistoa.
Ravitsemuksesta täytyy mainita sellaista, että täällä ravintoloissa ei pahemmin voi potea annoskateutta suhteessa viereiseen pöytään, koska usein eri ruokaseurueet syövät sermien, verhojen tai jopa ovien takana. Kahvilassa en ole useinkaan käynyt, mutta niinä muutamina kertoina, joina olen ollut siellä samaan aikaan paikallisten naisten kanssa, en ole nähnyt heidän syövän baakelsseja vaan - toistuvasti - lähettävän tilaamansa ruuan / leivän / leivonnaisen pois jonkin syyn nojalla... Olen ihmetellyt sitä, ja on varmaan vain sattumaa, että olen tullut todistaneeksi tällaista tilannetta muutamaan eri kertaan.
Paikalliset naiset ovat kauniita, meikki on tiptop, iho heleä ja huivi ja abaya siisti ja elegantti, kainalossa kaunis (ja epäilemättä kallis) laukku. Useat naiset ovat myös pitkiä ja hoikkia (ja käyttävät julmetun korkeita korkoja), ja he ovat ylvään - mutta samalla useimmiten myös hyvin ystävällisen - näköisiä astellessaan miestensä rinnalla tai ystäviensä kanssa kaupoissa tai kadulla. Kauneussalonkeja on tässä meidän kodin lähelläkin vaikka kuinka monta, ja niissä riittää varmasti kaikissa asiakkaita. Useissa salongeissa tehdään koko ulkonäön kohennus saman katon alla: On kampaaja, kasvohoitoja, käsihoitoja, jalkahoitoja, karvanpoistoa, hierontaa ja hennatatuointeja. Nuo tatuoinnit ovat kauniita, enkä ole oikein päässyt selville, ovatko ne vain juhlia varten vai otetaanko niitä myös arkea kaunistamaan. Myös näiden salonkien ikkunat on peitetty ja sisälle mennään tuplaovien läpi, jotta naiset voivat turvallisin mielin riisua huntunsa. Miehillä ei näihin paikkoihin ole luonnollisesti mitään asiaa.
Miehille on omat parturinsa, joissa parhaimmillaan olen nähnyt noin 20 tuolia peilin edessä rivissä ja yhtä monta kampaajaa hiuksia ja partakarvoja trimmaamassa. Paikalliset miehet ovat täällä erityisen huoliteltuja valkoisissa kaavuissaan (thawb on sen vaatteen nimi). En ole viitsinyt kauheasti tuijottaa (vaikka joskus parta on leikattu poskilta niin upeannäköisesti, että tekisi mieli ottaa kuva), mutta vaikuttaa siltä, että koskaan yksikään partajouhi ei sojota mihinkään vaan kaikki on millilleen oikeassa järjestyksessä. Ehkä he käyvät parturissa vähän väliä - kerran päivässä kenties. Lisäksi miehille lienee omat kasvo- ja käsihoitolansa, vaikka sellaisia en kyllä ole nähnyt. Väittäisin, että miehet käyttävät täällä parfuumeja enemmän kuin naiset. Eikä vielä koskaan ole tullut vastaan ketään, joka haisisi kärpäsmyrkylle vaan tuoksut ovat hienostuneita ja niitä on sopiva määrä. (Osasyy tähän tuoksun miellittävyyteen on ehkä se, että täällä useat parfuumit ovat öljypohjaisia. Niiden tuoksu ei muutu samalla tavalla kuin alkoholipohjaisten. Tuoksua ei myöskään aina laiteta iholle vaan miehet sivelevät sitä kaapunsa tupsuun, josta se sitten lehahtelee ilmoille aina tupsun heilahtaessa. Tupsu on vaatteessa rinnan kohdalla. En tiedä, mikä sen merkitys on. Se on valkoinen kuten vaatekin, joten sitä ei mitenkään erityisesti erota siinä koristeena.)
Sitten vielä yksi näkökulma ulkonäöstä huolehtimiseen - se on mitä ilmeisimmin arkipäiväistä ja jopa hyvä small talkin aihe. Löysimme täältä Khor Fakkanista ostoskeskuksen! Se on pieni, siisti ja uusi. Siellä on päivittäistavarakauppa, muutamia parfyymikojuja, pikaruokaloita, alusvaateliike, lastentarvikemyymälä, valuutanvaihtopiste ja kauppa, joka myy kalliita laukkuja, kenkiä ja kashmirista valmistettuja miesten huiveja (päähine on nimeltään keffiyeh). Ja tietenkin laihdutus- ja urheiluravinteita myyvä putiikki.
Menin eilen uteliaisuuttani tuohon putiikkiin katsomaan, myydäänkö siellä välipalaksi sopivia proteiinipatukoita ja sekunnin päästä myyjä oli vieressäni, toivotti hyvää päivää ja kysyi: "Madam, are you on diet?" (Rouva, oletteko laihdutuskuurilla?) Hetkeksi häkellyin suoraa kysymystä, kunnes hoksasin, että näin vuoden alussa tuollaisessa kaupassa varmasti riittää asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan messinkiä kaikesta, mistä on apua kilojen karistamisessa. Vastasin jotain, poimin pari proteiinipatukkaa ja sain lyhyen esittelyn voiteista, jotka "tuhoavat" rasvaa erityisesti takaliston ja vatsan seuduilta. En tällä erää ostanut moisia. No, tänään kävimme kaupassa uudelleen, kun Tunde halusi tehdä kehonkoostumusmittauksen (kyllä, sen voi tehdä kaupassa ilmaiseksi samanlaisella laitteella joita Suomessa on kuntosaleilla). Myyjä tervehti iloisesti, ja kysyi: "How is your diet, madam?" (Kuinka laihdutuskuuri etenee, rouva?) Huvittavaa - ja hiukan kiusallista näin pökkelölle suomalaiselle.
PS. Kuvissa ei nyt esiinny trikoissaan paahtavia kuntoilijoita tai hennalla koristeltuja naisia, koska sellaisia kuvia minulla ei harmi kyllä ole. Mutta muuta kauneutta täältä Suomen pimeää toivottavasti piristämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti