Suklaa on ollut paras herkkuni teini-iästä lähtien. Se on suorastaan tärkeää aina ajoittain.Suklaan syömisessä vaan on pieni mutta, joka aikaa myöden näkyy vyötäröllä. Vaikka ehkä se tumma suklaa on oikeasti terveellistäkin. Mutta ennen kaikkea suklaa on hyvää, sitä on mukava -ja silloin tällöin ihan pakkokin - syödä. En ole varsinaisesti kärsinyt suklaavajauksesta tälläkään. Monenlaista lajia on tarjolla, enkä ole jättänyt tutustumatta niistä mahdollisimman moneen tietääkseni, mikä niistä on kaikkein herkullisin. Kartoitus on tosin vielä vähän kesken.
Mutta nyt on tapahtumassa jotain mullistavaa, ja saattaapa olla, että eräs minulle uusi tuttavuus on varastamassa suklaan paikan sydämestäni. Olen tavannut TAATELIN. Tai sanotaanpa niin, että olen tavannut jonkun taatelin. Niitä on kuulemma noin 400 eri lajia ja niistä tehtyjä herkkuja ehkä moninkertainen määrä. Ystäväni vihjeestä kysyin viime kauppareissulla hedelmäosastolta taateleita. Sen kysymyksen myötä alkoi kokonaan uusi, hurmaava tuttavuus, josta uskon riittävän iloa pitkäksi aikaa.
Tässä muutamia havaintoja tähän tuttavaan liittyen.
Ensinnäkin nämä taatelit eivät mitä ilmeisimminkään ole mitä tahansa hedelmiä omppujen ja banskujen joukossa. Kaupassa ne eivät nimittäin olleet yhtenä röykkiönä hedelmähyllyissä muiden lailla vaan niillä oli oma osastonsa, jossa palveli erityinen, leipurin vaatteisiin pukeutunut henkilö. Tiskin edessä taateleita oli pakattuna mitä erilaisimpiin ja toinen toistaan kauniimpiin rasioihin, joita ehkä viedään vierailulla tuliaisiksi tai kotimaahan matkamuistoksi. Kun lähestyin tiskiä, leipuri ojensi maistiaiseksi taatelin, jonka sisällä oli cashew-pähkinä (suosikkipähkinäni) ja jonka toinen pää oli kastettu valkosulkaaseen. Laitoin sen suuhun, ja se oli menoa. Taisin rakastua.
Toisekseen taateleista lukiessa tuntui raottuvan taas uusia ulottuvuuksia täläläisestä kulttuurista. Taateleita on nimittäin viljelty tällä alueella ehkä jo 6000 vuotta sitten ja ne ovat koko tämän ajan olleet olennainen osa täällä asuvien ihmisten ruokavaliota. Lisäksi taateliin liitetään monia muitakin merkityksiä kuin pelkästään ravintoon liityviä. Taatelipalmut ovat kasvaneet keitailla, jotka ovat aavikkoisessa maassa virkitys ja helpotus kuumassa matkaa taittavalle. Niiden varjossa on voinut levätä ja makea hedelmä on antanut reilusti voimaa jatkaa matkaa. Sekä Raamattu että Koraani mainitsevat taatelin useita kertoja, ja sen voi ajatella kertovan myös jotakin tämän hedelmän tärkeydestä.
Islamissa taateliin liitetään puhdistava ja vahvistava merkitys. Ramadanin paaston jälkeen syödään ensimmäisenä taateleita ennen muiden ruokien nauttimista. Taatelipuuta kutsutaan tällä alueella myös elämän puuksi. Aikanaan taatelipalmin kaikki osat voitiin hyödyntää: Lehdistä tehtiin kattoja, koreja ja köysiä, runkoa käytettiin rakentamiseen ja hedelmiä ainakin puolet vuodesta pääasiallisena ravintona. Siemenet hyödynnettiin viljelyn lisäksi polttamalla. Tällaisen historiallisen, kultturisen ja uskonnollisenkin merkityksen kantaja ei ole vain hedelmä vaan se on jokapäiväisen elämän osanen, joka kantaa mukanaan enemmän symboliikkaa kuin ulkopuolinen voisi arvata. Olen kuullut, että vieraalle tarjotaan usein taateleita. Nyt aavistan, että kun vieraalle tarjotaan teen kanssa kauniisti tarjolle aseteltuja taateleita, tarjolla ei ole vain mitä tahansa kahvileipää vaan näiden hedelmien mukana vieraalle tarjotaan ja toivotaan jotakin vielä enemmän. Taatelit symboloivat mm. vaurautta ja menestystä, ehkä selviytymistäkin, sillä ilman niitä elämä aavikkoisella Arabian niemimaalla tuskin olisi ollut mahdollista. Kiehtovaa! Toivon vielä pääseväni nauttimaan tällaisesta vieraanvaraisuudesta täällä!
Kolmanneksi, taatelit ovat ravinto-arvoltaan todella hyviä ja terveellisiä. Vaikka beduiineilla ei aikanaan ollutkaan juuri muita ruoka - aineita käytössään kuin kamelin maito ja taatelit, he olivat jonkun väittämän mukaan sen maailmanajan terveintä ja vahvinta kansaa. Taateleita on käytetty lääkkeinä ja nykylääketiedekin on osoittanut niillä olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia mm. laskemalla kolesterolia. Taateleissa on paljon energiaa, mutta vähän kaloreita. Ne maistuvat hyvältä, ja niissä on paljon kuituja, vitamiineja ja aminohappoja. Hyviä karkkeja siis. Harmi vain, ettei lapset ainakaan heti ensimaistamalla olleet yhtä hurmioituneita kuin äitinsä.
Mutta todella! Suklaa on saanut vakavan kilpailijan!
Taatelit ovat minunkin herkku :)
VastaaPoistaheh.. tää kulttuuri ja aikamatka avas kyllä taatelitietoutta roimasti.. muistan joskus, varmaan teininä lukeneeni kuinka beduiinit, jotka toimivat orjakauppiaina, houkuttelivat lapsia mukaansa taateleiden avulla. sen ajan raskaan sarjan nanusetiä.. mutta vieläkin muistan sen äimistyksen: HOUKUTTELIVAT LAPSIA.. TAATELEILLA??? miten joku lapsi voi himoita taateleita niin paljon että lähtee vieraan ihmisen matkaan niitä saadakseen?? taatelithan on sellasia pahoja kuivahedelmiä mitä myydään neliöklöntissä ja niistä tehdään vaan taatelikakkua, joka on pahaa..?? mutta nähtävästi beduiinien taatelitei ollu neliöklöntissä xD
VastaaPoistaMä en kans tosiaan koskaan ennen ollu jotenkin edes tajunnut, että taatelit olisivat hyviä, saatika herkkua. Onneksi viisaammat ystävät ohjaavat elämässä uusien kokemusten äärelle :) Mitä kaikkea vielä onkaan löytämättä! Ties vaikka joskus osaisin syödä ja nautiskella meren eläviäkin...!
VastaaPoista