Niin se on. Joulu on ihan kohta juhlittavissa, vaikkei sen läheisyyttä täällä juuri mistään huomaa. Joissain paikoissa on kyllä kuusia ja jotain muutakin jouluhärpäkettä koristeena, mutta koska ne ovat ilmaantuneet vasta viimeisen viikon aikana - eikä puoltatoista kuukautta aikaisemmin, kuten kotioloissa on tapana - ei oikein niistäkään tajua, että joulu on jo ihan nurkan takana. Missään kaupassa ei soi joululaulut (kummalliset sikermät, joissa saman kauppareissun aikana ylistetään pyhää jouluyötä ja kilistellään kulkusia ja annetaan joulupukille suukkoa), ei ole suklaakonvehtivuoria tarjouksessa, ihmiset eivät hamstraa kuin viimeistä päivää, joulupukki ei tarjoa karkkeja eikä juniorien vanhemmat paketoi lahjoja aulassa pientä korvausta vastaan valmiiksi... Mikähän joulu se tämä tällainen tulee olemaan?
Luonto yrittää ilmeisesti tehdä meidän pohjoisten muukalaisten olon mahdollisimman kotoisaksi järjestämällä tänne niin arktiset olot kuin mahdollista. Menestys ei tosin ole ollut kuin keskimääräisen suomalaisen kesän luokkaa, mutta kiitos luontoäidille ajatuksesta kuitenkin. Viimeiset päivät lämpötila on jäänyt alle 25 asteen (ja paikalliset kulkevat - kyllä! - toppatakeissa), tuuli on puuskainen ja tuntuu kovimmillaan hetkellisesti kylmältä, merivesi on tuulessa sekoittunutta ja viileää, aurinko paistaa vain pilvien raoista ja vuorille kerääntyy sadepilviä. Äiti antoi minulle villasukat ja ne tuntuvat erityisen hyvältä jalassa illalla, kun ulkona on pimeää, tuuli viheltää parvekkeen nurkkaan ja (jos on jättänyt ilmastoinnin epähuomiossa ulkoilun ajaksi päälle) sisällä on koleaa. Kun oikein pinnistää, pystyy luomaan jotakin keskitalven juhlan tunnelmasta tännekin.
Joulustressi ei ole saanut täällä minusta otetta, kun ei kukaan muukaan häsää mitään. Lapsille täytyy lahjat ja kuusi olla, ja koti siivotaan (tietenkin) vielä ennen h-hetkeä, mutta mitään muuta pakollista en keksi. Ja kun lahjat on jo haalittuna ja siivouskin melkein jokapäiväistä puuhaa muutenkin, ei tässä tarvi muuta kuin olla ja odottaa, millainen joulu me tänä vuonna löydetään. Ruokia en laita ihmeemmin, koska uuni vaikuttaa pölyssään ja epämääräisyydessään niin pelottavalta, etten aio ruveta sinne kaasuliekkiä sytyttämään. Jotain hyvää koitetaan keittää ja vähän herkkuja pitää tietenkin olla illan ratoksi, mutta laatikot ja lihakimpaleet jää tällä kertaa laittamatta.
Suomalaisen perinteen mukaisesti ja Arabiemiraattilaisen otteluaikataulun pakottamana juhlimme joulua aattona - ja koko perheen voimin vain silloin. Miehellä on nimittäin peli 26. pv, ja peliä varten joukkue lähtee leirille jo joulupäivänä. Menen ehkä lasten kanssa nauttimaan (brittiläisestä) jouluruuasta ja tapaamaan joulupukkia joulupäivänä hotellille, jossa joulua juhlitaan kuulemma kaikkina kolmena päivänä niin isosti kuin mahdollista. Joulun jälkeen mies saanee pari päivää vapaata ja silloin lähdemme ehkä lyhyelle tutustumismatkalle Dubaihin tai Abu Dhabiin.
Suomalainen Khor Fakkanissa hiljentyy nyt hetkeksi joulun viettoon. Iloitsen siitä, että saan kirjoittaa kuulumisiamme tietäen, että niitä siellä kaukana kotomaassa luetaan. Jatkan tästä taas joulun jälkeen uusia ihmeitä keräillen.
Toivotan teille kaikille levollista ja ilon täyttämää joulun aikaa!
Halauksin,
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti