Kun on elänyt 30 vuotta viikkorytmissä, jossa lepoaika alkaa perjantaista, ei näköjään voi ihan hetkessä tottua siihen, että perjantai onkin lepoajan kliimaksi ja se päivä, jonka tekemisiä olisi ollut hyvä suunnitella jo edellisenä päivänä. En ole vielä yhtenäkään torstaina muistanut, että viikko on lopussa ja seuraava päivä on pyhä.
Täällä monet kaupat ovat auki joka päivä ensin pätkän aamusta puoleen päivään, suljettuna kuumimman ajan ja uudelleen auki klo. 16 eteenpäin vaihelevasti aina aamuyöhön asti. Ruokakauppamme on auki joka päivä aamun klo. 9 iltaan klo. 23 eikä se ole suljettuna päivällä - paitsi perjantaina keskipäivän rukouksen ajan klo. 11 - 13. Ja "tietenkin" taas tänään olimme lähdössä ruokaostoksille juuri yhdentoista aikoihin. Onneksi rukouskutsu kajahti juuri, kun olimme lähdössä ovesta ulos ja jotenkin siitä muistin lukeneeni kaupan ovesta perjantain poikkeavan aikataulun. Tämän päivän ruokaostokset täytyy siis hoitaa vasta sitten, kun Tunde palaa kotiin joskus klo. 21 aikaan.
Perjantaina ihmiset näyttävät olevan koko päivän yhdessä muiden kanssa. Yhdessä oleminen on ainoa oikea tapa juhlia suurempia ja pienempiä hyviä hetkiä. Mekin saimme kutsun liittyä piknikseurueeseen, kun kävelimme hotellilta kotiin ja tapasimme seuran toimistolla työskentelevän miehen perheineen rannassa. Olisi ollut upeaa saada liittyä seuraan ja ilahduin eleestä valtavasti. Harmittavasti meitä oli vain osa porukkaa liikenteessä ja loput odottivat meitä kotiin, joten oli pakko kiirehtiä.
Ensimmäiset seurueet saapuvat rannalle jo aamupäivällä mattoineen, ruoka-astioineen, grilleineen, vesipunttuineen, peleineen ja leluineen. Miehet pelaavat lentopalloa, käsipalloa, jalkapalloa ja krikettiä hiekalla, naiset istuvat puiden varjossa keskenään, lapset leikkivät. Niin paikalliset kuin ulkomaalaisetkin viettävät vapaapäiväänsä ulkona, säästä riippumatta. Iltapäivällä rannan nurmikkokaistale onkin sitten tiiviisti valloitettu, hiekalla ei sen sijaan ole tungosta. Joku kävelee ehkä rantavedessä tai ui, mutta kukaan ei makaa pyyhkeellä ottamassa aurinkoa!
Rannasta lähtee pieniä retkiveneitä läheiselle saarelle. Niiden kuljettajat ajavat lähellä vedenrajaa kysellen mahdollisten asiakkaiden perään. Me valkolaiset - todennäköiset turistit - olemme erityisen potentiaalisia retkeilijöitä ja saankin kieltäytyä kyydistä lähes joka kerta rantaa lähestyessäni. Rannalta pääsee myös veneen perässä vedettävän varjon kyytiin tai voi vuokrata vesiskoottereita. Molemmat huvit näyttävät olevan todella suosittuja. Muutamina viime viikkoina rannan päällä on pörrännyt myös moottorilla varustettu varjoliidin, jossa istutaan kyydissä. Maisemat olisi varmaan upeat, mutta en silti uskaltautuisi yläilmoihin meren ylle!
Perjantai jollain tapaa ajatuksellisesti päättää viikon ja lauantai on joillekin ensimmäinen työpäivä. Kuitenkin koulujen ja käsittääkseni myös hallinnon virastojen viikko alkaa sunnuntaista. Osalla työntekijöistä ei tosin olekaan kuin yksi vapaapäivä viikossa, ja se on tietenkin perjantai, jos mahdollista. Silti tänään illan suussa kotimme edustalla olevalle tietyömaalle vyöryi (pikkupoikien mielestä) vaikuttava arsenaali koneita ja tie sai jälleen yhden asfalttikerroksen lisää. Näillä miehillä siis lepopäivää oli ollut vain osapäivä ja iltapäivärukouksen jälkeen oli sopivaa (?) aloittaa jälleen uusi työviikko.
Perjantain keskipäivän rukous on muslimien tärkein yhteinen rukousaika. Jokaisella aikuisella muslimimiehellä on kuulemma velvollisuus osallistua tähän rukoukseen. Rukousta ennen on saarna, joka kuuluu moskeijoista rukouskutsun tavoin myös ympäristöön. Rukouksen jälkeen kadut täyttyvät hetkeksi autoista, joista jokaisella näyttää olevan kuskinaan huolitellun parran omaava huivipäinen ja valkovaatteinen mies. Myös osa kristillisistä seurakunnista pitää jumalanpalveluksen perjantaina, jolloi nmahdollisimman moni työssäkäyvä pääsee osallistumaan.
Perjantaina hotellilla ei tarjoilla lounasta perjantairukouksen aikaan vaan "brunssi" alkaa klo. 12.45. Monet paikalliset viettävät viikonloppua hotellissa, joten ruoka-ajan siirtäminen (senkin uhalla, etteivät muualta tulleet hotellivieraat sitä kiittele) on ymmärrettävää. Mekin kävimme nauttimassa perjantaibrunssista ja elävästä musiikista äidin vierailun kunniaksi tänään. Ruoka oli herkullista, jälkiruokapöytä pökerryttävän runsas ja maisemat merelle upeat.
Järjestimme myös mummun ja lasten kanssa oman perjantaipiknikin Ladies parkiin (joka muuten on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että yksi päivä viikossa on tarkoitettu pelkästään naisille ja lapsille. Se päivä on ehkä sunnuntai, informanttini ei ollut ihan varma asiasta). Siellä oli muutamia perheitä isineen paikalla, mutta suurimmaksi osaksi vieraat olivat jälleen naisia. Tänään puistoon piti aikuisten myös maksaa kahden dirhamin (0,40 euroa) pääsymaksu, jonka maksoimme ilomielin, jos sillä mahdollistetaan puiston siisteys ja viihtyisyys. Lapset, erityisesti jalkapalloa rakastava juniori, saivat hiukan kontaktia myös paikallisiin lapsiin pallopelin myötä.
Meillä ei vielä ole oikeaoppista muovista mattoa piknikalustaksi, joten tyydyimme lakanaan. Se ajoi asiansa kuivalla nurmella oikein hyvin. Suurien tarjottimien ja ruuan lämpimänä pitävien termosvuokien sijaan eväämme oli pakattu kotoisasti muovirasioihin, ja riisin ja grillatun lihan sijaan söimme sämpylää ja hedelmiä. Mutta vähintäänkin yksi askel kohti khorfakkanilaisempaa perjantaipäivän viettoa on nyt otettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti