Olihan se erilaista. Mutta kyllä meillä joulu ja juhla oli! Kummallisinta oli se, että juuri kenelläkään muulla ei ollut... Arkinen elämä ei hetkahtanut tässä taajamassa mitenkään kristikunnan suurimman juhlan aikana. Aattoaamuna muutamia unohtuneita ruokatarpeita kaupasta hakiessa teki mieli toivittaa ovella kovaan ääneen "Merry Christmas everybody!", mutta sain pidettyä suuni kiinni.
Aattona kävimme ensin aamupäivällä saunomassa mainioissa suomalaisissa saunoissa (miehille ja naisille on tietenkin omat osastonsa) hotellilla. Saunan jälkeen valmistimme jouluaterian. Ruuaksi oli riisiä ja kanakastiketta (kalkkunan ja laatikoiden tilalla), vihreää salaattia (rosollin korvikkeena), halloum-juustoa (munajuuston asemesta) ja chapati-leipää (joululimppujen sijaan). Maistui hyvältä ja oli mukavaa syödä kiireettömästi ("Milloin avataan lahjat? Joko? Joko? Joko?"-kysymysten säestäminä) koko perheen kanssa.
Iltapäivällä saimme vieraaksi muutamia Tunden joukkuekaveita kanssamme valkosuklaajuustokakkua syömään. Käskin Tunden sanoa kutsuessa, ettei saa tuoda mitään lahjoja. Tunde tuumasi vain, että ei kai ne nyt muutenkaan toisi... Eipä! Kaikilla kolmella oli tuomisinaan lahjat lapsille - niin isoja paketteja, että itse ostamamme lahjat näyttivät hiukan huvittavilta... Lapset ovat onnessaan uusista hienoista leluista, ja äiti pohtii, miten ihmeessä nämä kaikki roudataan takaisin Suomeen sitten, kun se aika koittaa.
Illalla Tunde lähti arkiseen työhönsä treeneihin ja me kerrattiin lasten kanssa joulun tapahtumat lasten pipliasta. Sää oli kolea ja sateinen, vain 16 astetta lämmintä, ja aallot olivat hurjemmat kuin kertaakaan aikaisemmin. Ulkoilut jäivät aattopäivänä siksi väliin kokonaan.
Joulupäivänä söimme jouluaterian hotellilla työskentelevän brittiläisen perheen kanssa. Iloksemme olemme saaneet ystävystyä heidän kanssaan ja viettää jonkin verran aikaa yhdessä. Todella mukavia, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä! Heillä on myös viisivuotias poika, ja lapset tykkäävät leikkiä yhdessä, vaikka yhteinen kieli puuttuu.
Aterialla oli tarjolla suomalaiseen joulupöytään kuuluvista ruuista kalkkunaa ja lohta sekä lisäksi valtava määrä kaikenlaista muuta herkkua - ja mieletön jälkiruokapöytä! Pieni kuoro lauloi joululauluja ja (filippiiniläinen) joulupukkikin kävi kylässä! Iltapäivällä kävimme vielä uimassa, vaikka sää oli siihen kyllä edelleen liian vilpoinen. Mutta saivatpa lapset altailla vielä yhden joululahjan lisää, kun onnistuivat työntämään vaatteet päällä veteen allasalueen esimiehen. Lapset ovat kaverustuneet hänen kanssaan tänä aikana hyvin, ja tästä saavutuksesta kuullaan varmasti vielä monta voitonriemuista tarinaa!
Niin. Että mitäpä sitä jouluunsa ihminen enää muuta voisi toivoa? Hyvää mieltä, lasten iloa, hymyjä ja hyvää ruokaa on ollut ympärillä runsain määrin, ja niistä on saanut nauttia rakkaimpiensa seurassa. Häivähdys ikävääkin tietenkin on, mutta sellainen kuuluu varmasti juhlaan, joka juhlitaan vierailla mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti