Olemme viihtyneet täällä hyvin ja kotiutuneet nopeammin ja paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Vaatimaton asunto palvelee kotina mainiosti, kaupasta löytyy lähes kaikkea, mitä keksii kaivata, kaupunki on kaunis kuin postikortissa, säät lempeät ja ihmiset suurimmaksi osaksi todella ystävällisiä ja hymyileviä.
Mutta tietenkin jotkut asiat joskus vähän tökkii. Osa on pieniä eikä mitkään kovin vakavia, monet ovat niitä, joihin voisi törmätä koto-Suomessakin.
Mutta myönnettäköön, että vähän nyppii vaikkapa silloin, kun...
... keittiön vesihanan putki lähtee irti ja vesi roiskuaa pystysuoraan pöydille, seinille, lattialle ja aina kattoon asti.
... astioiden hintalaput on kiinni käyttöpinnalla ja sellaisella liimalla, joka ei irtoa nyppimällä, pesemällä eikä raapimalla vaan leviää ruskeaksi tahraksi aina vain laajemmalle.
... hanasta ei tule kuumaa vettä. Ikinä. Lämmintä vettä tulee hetken aamuisin.
... tuliterän imurin pistoke ei johda virtaa ennen kuin sen on avannut ja kiristänyt johdot itse tiukemmin kohdilleen.
... huoneen ainoana valona oleva loisteputki välkkyy ja on katossa niin korkealla ettei sinne omin avuin yletä, ja taholla, jonka se pitäisi korjata, ei ole tapana pitää kiirettä.
... ruuvimeisselisetissä ruuvauspäiden koko on kaikissa sama - vain varren pituus vaihtelee.
... kattiloiden "teflon"-pinnoitteet on jo ostaessa naarmuilla.
... joulukuusipakkauksesta puuttuu 2/3 osista, jotka tarvitaan kuusen jalkaan.
... siirtolaisten asioita hoitavan toimiston vastaanotossa kukaan ei osaa englantia (?) niin paljon, että pystyisi vastaamaan kysymykseemme lasten terveyskorteista.
... wc:n vesihana pyörii liitoksissaan.
... ruokailuvälineiden "stainless steel"-merkki osoittautuu vitsiksi, ja viikon käytön jälkeen ne ovat täynnä ruostepilkkuja.
... kaupassa kestävimmältä vaikuttava moppi hajoaa toisella käyttökerralla.
... naapuripihan pojat kaatavat omaa pihaa siivotessaan roskat ja romut aidan taakse meidän talon pihalle.
... summat, joita joillekin virallisille tahoille pitää maksaa, ovat niin suuria, että pelkää tulleensa huijatuksi.
... huomaa kotiin päästyään, että ystävän vauvalle lahjaksi ostetussa vaatteessa on jo valmiiksi tahra.
Ja varsinkin silloin, kun (tästä poltan päreeni totaalisesti, mutta mielestäni on syytäkin)...
... suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ajetaan viereisellä kaistalla hipaisemattakaan jarrua vaikka joku on keskellä katua (esim. kolmen lapsen kanssa). Ensimmäisellä kerralla huusin pelästyksestä (kiitos varjeluksen, että olemme yhä hengissä), nykyisin huudan, puin nyrkkiä ja ehkä joku päivä potkaisen jonkun kaaharin peltilehmää, jotta suuttumukseni myös näkyy. Huvikseenko ne kuvittelee sen toisen auton siihen suojatien eteen pysähtyneen?! Häh?
Paratiisi ei siis sijaitse Khor Fakkanissa. Mutta koti. Se täällä kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti