sunnuntai 29. joulukuuta 2013

"Oon(kohan) suomalainen..."

Asuminen ulkomailla haastaa itsetutkiskeluun. Se pakottaa kysymään itseltä, kuka minä oikeastaan olen, mistä tulen, ja minne kuulun tai haluaisin kuulua. Eläminen vieraassa ympäristössä laittaa myös pohtimaan sitä, miksi jokin erilainen ärsyttää, kun jokin toinen kotoisasta poikkeava ihastuttaa (kunnes jonkin ajan päästä tuntemukset samaisten asioiden kanssa ovat todennäköisesti juuri päinvastaiset). Omat juuret, historia, kansallisuus ja etnisyys saavat uusia merkityksiä, kun suurin osa ympärillä elävistä ihmisistä ei jaa samoja kokemuksia tai edes tiedä niistä juuri mitään.

Minäkin olen joutunut pohtimaan suomalaisuuttani. Erityisesti muutamat viime päivät ovat haastaneet identiteettiäni dramaattisesti. Olen pohjoisen pallonpuoliskon kasvatti. Rakastan syksyä ja talvia, joina on metreittäin lunta. Lyhyt kesä ei ole pahemmin ongelma, eikä pimeä saa minua vaipumaan masennukseen. Olen nukuttanut lapsiani ulkona 25 asteen pakkasessa ja jaaritellut vaikka kuinka monelle puolisoni maamiehelle, kuinka talvesta selviytyminen -jopa nauttiminen -on vain pukeutumis-ja asennekysymys. Suomessa ei ole koskaan kylmä, jos vain vaivautuu katsomaan lämpömittaria ennen uloslähtöä ja varustautumaan sen mukaan.

Ja nyt täällä, noin 20 lämpöasteessa itken itseni uneen, koska en tajunnut ottaa Suomesta mukaan lämpökerrastoa ja fleecetakkia. Kadun, että pakkasin vain yhdet housut, nekin pellavaa,  enkä ottanut muita kenkiä kuin sandaaleita. Äitini pelasti kaikkein suurimmalta epätoivolta jättämällä lähtiessään minulle villasukkansa. En varmasti selviäisi ilman niitä! Ostin aikaisemmin kaupasta "maailman kauneimmat" pitkät kalsarit joita kuvittelin käyttäväni Suomessa sitten joskus, mutta nyt kiittelen fiksua ostostani pukiessani niitä pitkän hameeni alle ulos lähtiessä. Marraskuussa tänne tullessamme sadattelin paksua päiväpeittoamme (se on niin hankala saada mahtumaan mihinkään siististi yön ajaksi), ja nyt kääriydyn siihen kuin se olisi ainoa mahdollisuuteni selvitä läpi hyytävän yön.

Synnyinmaassani vuoden keskilämpötila on nollan asteen kieppeillä... Täällä ei VOI olla kylmä! Minun lienee aika ryhdistäytyä. Tai sitten on kyseenalaistettava tähänastinen käsitys perimästäni. Jospa esiäitini ovatkin saapuneet Suomenniemelle jostain lähempää päiväntasaajaa kuin Uralia...?

1 kommentti:

  1. Suomessa on kylmä vain ulkona :D Siinä on jotain perustavanlaatuista eroa, kun joutuu menemään ulos lämmittelemään (ja sielläkin on kylmä), ja kun ei palelun välissäkään lämpene kunnolla niin on vaan TOSI kylmä.. kuunaan ei suomessa palele niin (pitkäkestoisesti) kuin "lämpimissä" maissa! Kiitos pohjolan rakennustekniikka, kiitos sisälämmitysratkaisut!

    VastaaPoista