Kulttuurishokki?

Olen jo jonkinaikaa ehtinyt ihmetellä, miten näin kaukana kotoa voi tuntua näin kotoisalta. Miksi en tunne olevani muukalainen ja pihalla kaikesta, mitä yn osaa kieltä, en juurikaan ymmärrä arkea vahvasti määrittävää uskontoa eikä minulla edes ole tuttuja tai kavereita, jotka voisivat johdatella minua sisemmälle tähän elämänmenoon. Ja silti on muka niin tuttua, helppoa ja - ennen kaikkea - turvallista.

Tämä tuntemus vahvistui eilen melko kummallisella tavalla. Tuohon läheiseen satamaan ankkuroituu talvikaudella kerran viikossa iso risteilijä, joka kuljettaa pääosin eurooppalaisia turisteja ympäri Arabianniemimaan tämän puolen satamakapunkeja. Se on päivän tässä ja sen päivän kyllä huomaa katukuvassa! Shortseihin ja toppeihin pukeutuneita valkolaisia pyörii joka puolella :) Mutta nämä kaupungilla kulkevat heimoveljet ja -siskot eivät suurempaa kulttuurishokkia aiheuttaneet. Sen sijaan hotellin altaille päätyneet auringon palvojat vähän ravisuttivat.

Ensinnäkin altailla, ja varsinkin aurinkotuoleissa oli täyttä, vaikka yleensä siellä on vain muutama hassu ihminen siellä täällä. Poppi - englanninkielinen poppi! - soi kaiuttimista, joita ei altailla yleensä ole. Ne, ja niihin musiikkia latova dj oli selkeästi tuotu paikalle varta vasten kohdeyleisöä miellyttämään. Lisäksi paljaan ihon määrä kyllä hiukan häkellytti - niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kyllä siellä yleensä aina joku on bikineissä, mutta jotenkin se, että uikkaripukuisia ihmisiä oli ympärillä kymmeniä, teki olemisesta jopa vähän vierasta. Ja se sai muistamaan, että olemme olleet jonkin aikaan paikassa, jossa pukeutumisnormi on hyvin toisenlainen kuin kotona. Ja siihen peittävyyteen on tottunut niin, että sitä on alkanut pitää vähintäänkin ymmärrettävä,  jopa jossain määrin hyveellisenäkin, huomasin.

Kaikkein hurkaimmille muslimeille juurikin länsimainen pukeutuminen on se, joka puistattaa ja saa haluamaan etäisyyttä. En ole ihan tarkkaan perillä siitä, mitä meikäläinen pukeutuminen viestittää, mutta moniakaan kunniallisen ja kunnollisen naisen -tai huom! myös miehen - piirteitä siihen ei varmaankaan liitetä. Meillä länsimaisilla on omat stereotypiamme muslimeista, ja heillä on meistä. Yritän saada niistä vähän paremmin otetta ja kirjoittaa niistä, kun saan jotain pureskeltua. Mutta ehkä tämä molemminpuolinen varovaisuus ja uteliaisuus on loppujen lopuksi osasyy sille, että täällä on hyvä olla. Minuun suhtaudutaan pääasiassa positiivisen uteliaasti, vaikka osa kyllä kieltäytyy ottamasta edes katsekontaktia. Enhän tosin voi tietää, mikä tällaisen käytöksen taustalla on: Halveksuntaa,  pelkoa,  välinpitämättömyyttä? Olisi joka tapauksessa mahtavaa saada murtaa joitain niistä ennakkoluuloista, joita minunkaltaiseeni liitetään. Ja miten upeaa olisi ymmärtää enemmän tätä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Ja sitä, minkälaisia samankaltaisuuksia meistä, lännen ja arabimaailman kasvateista löytyy. Luulen, että niitä on enemmän kuin eroavaisuuksia.

Risteilijä lähdössä koti öistä merta ja seuraavaa satamaa

kaunis nainen kauniin taivaan alla

PS. Kiitos rukouksista. Tiedän, että siellä kotona on ihmisiä, jotka ovat rukoilleet, ettemme tuntisi oloamme täällä ventovieraiksi. Niihin rukouksiin on vastattu!