Elämää Arabiemiraateissa: Ladies park

Äiti tuli kylään! Hän toi mukanaan matkalaukullisen kaikenlaisia elämää sulostuttavia pikku juttuja, kuten kahvia, lakritsia, salmiakkia, suklaata, lasten dvd-levyjä, Fiskarsin sakset ja vahvaa tuorekelmua. Hän oli myös Suomessa ollessaan tutustunut Google mapsin kautta asuinalueeseemme huolellisemmin kuin minä täällä paikan päällä, ja tutustumisen ansiosta saimme tietää, että melkein takapihallamme sijaitsee suuri viheralue nimeltään Ladies park.

Sinne piti tietenkin päästä mahdollisimman pian tutustumiskäynnille. Niinpä tänään, kun aurinko alkoi painumaan vuorten taakse ja kuumuus sitä myöden helpottaa, lähdimme lasten kanssa kohti puistoa. Miestä sinne ei otettu mukaan ihan vain siltä varalta, että nimi Ladies park todella tarkoittaisi vain naisille tarkoitettua puistoa. Asia ei nimittäin ollut ilmiselvyydestään huolimatta ihan varma, koska Tunde kertoi käyneensä puistossa ennen kuin tiesi sen nimeä katsomassa ja kuvaamassa siellä olevia hienoja lasten kiipeilytelineitä ilman, että kukaan olisi yrittänyt hätisyellä häntä pois. Puistoa ei myöskään ympäröi mitenkään katseelta suojaavat muurit tai istutukset (kuten jossain muualla), joiden turvin naiset rohkenisivat paljastaa päänsä tai pukeutua muuhun kuin mustaan abayaan (koko vartalon peittävään löysään vaatteeseen). Tänään puistossa ei vieraana ollut muita kuin naisia, mutta sekä porttivahti että huoltohenkilö olivat miehiä ja naiset olivat pukeutuneet abayaan, kuten aina julkisilla paikoilla.

Puistoa kiertää kävelyväylä, joka saattaisi sopia hölkkälenkkien toteutusalustaksi. Sillä vaikka en tohtisi lähteä rantaan tai pitkin katuja hölköttelemään edes pitkälahkeisissa vermeissä, puistoon voisin varmasti hilppaista ja siellä muutaman kierroksen hikoilla ilman pitkiä ja kummeksuvia katseita. Tai no, ehkä niitä katseita ei voi mitenkään välttää, mutta eivät ne niin haittaisi, jos se olisi vain kanssasisarten ihmettelyä :) Nyt puistoa kiersi useampikin abayiin pukeutunut parivaljakko reippain askelin - kukaan ei tosin hölkännyt. Ehkä juokseminen on tässä ympäristössä vain (ulkomaalaisten) miesten hommaa.

Puistossa on siistit, isot ja värikkäät kiipeilytelineet pitkine putkiliukumäkineen. Lisäksi on keinuja ja keinulautoja, isot nurmialueet, wc-rakennukset (sekä naisille että miehille), ja monta katosta pöytineen ja penkkeineen. Nurmikot ja puut ovat vehreitä ja hyväkuntoisia. Lapsia oli tänä iltana melko paljon, mutta jotenkin tuntui, että meidän kolmikosta lähti enemmän ääntä kuin muista yhteensä. Tosin kyllä minä ja äitikin kannettiin kortemme kekoon äänen pitämisessä, kun nauraa kätkätimme varsin käsittämättömiltä näyttäneille liikeradoille puiston kuntoiluvälineissä. Ehkäpä emme vain osanneet käyttää niitä oikein, mutta ainakin meillä oli hauskaa!

Laitoin tähän oheen puiston lisäksi kuvia kotimme lähistön katumaisemista, kun tähän asti kaikki kuvat on tainneet olla rannan suunnalta. Kotimme edessä on tehty tie- ja putkitöitä ainakin elokuulta asti, ja kaikkialla muuallakin teitä ja niiden vierustoja leimaa keskeneräisyys. Joku sanoi, ettei urakoitsijoille makseta sovittuja summia määräaikoihin mennessä ja siksi työt venyvät, kun urakoitsijat joko jättävät työn seuraavalle tekijälle tai kieltäytyvät jatkamasta ennen kuin tilit on tasattu. Liekö tuo totta, mutta joka tapauksessa melkein kaikki näyttää jääneen ainakin viimeistelyä vaille - joskus puuttuu enemmänkin.

Naapurustossamme on vieri vieressä sekä näitä vaatimattomia kerrostaloja että kaikkea muuta kuin vaatimattomia kartanoita. Kartanoita en harmi kyllä enää tänään ehtinyt kuvaamaan ennen pimeää, mutta yritän saada niitäkin näkyville lähitulevaisuudessa.

Kotikatumme näyttää hiukan vieraalta lähtiessä rannasta pois päin. Tänne suuntaan ei ole tullut ennen jalkaisin kuljettua.

Yllättävän vehreä väylä vie kohti puistoa

Tämä on katumaisemaa siellä, missä ei ole linnoja eikä kerrostaloja vaan ehkä voisi sanoa keskiluokkaista asutusta. Muurien takan on suunnilleen muurien korkuiset talot, joissa asuu yksi tai varmasti toisinaan useampikin perhe.