Itämaan eksotiikkaa aloittelijalle, osa 1

Lomalla ollessa on parasta se, että kaikki tavallinenkin on ainakin vähän erilaista kuin kotona. Olenkin ajatellut ottaa tämän lämpimässä oleilun lomana niin kauan kuin mahdollista. Jossain vaiheessa jokin pakottaa varmasti ymmärtämään, että arkea se on elämä täälläkin, mutta ennen sitä olen hyvillä mielin ihmeissäni ja innoissani kaikesta mahdollisesta. Kuten siitä, ettei marraskuussa tarvitse pukea kuravaatteita tai miettiä aamulla, kuinka monta vaatekertaa lapset tarvitsevat mukaan hoitoon. Ja siitä, ettei jokailtainen sysipimeä tunnu lainkaan masentavalta. Iloitsen pitkästä hiekkarannasta, kirkkaasta merivedestä, mielettömän sinisestä taivaasta ja erikoisennäköisistä vuorista. Ne kaikki näkyy asuntomme parvekkeelta.

Asuntomme täällä on Suomen oloihin verrattuna vaatimaton. Osa taloista on upeita linnoja ja kartanoita, osa tällaisia hiukan nuhjuisia kerrostaloja. Linnoissa ja kartanoissa ei pääsääntöisesti asu ulkomaalaisia. Eikä kerrostaloissa paikallisia. Pärjäämme tässä hyvin ainakin nyt, vaikka rehellisyyden nimissä olisinkin toivonut, että vuokranantaja olisi tehnyt ne siistimistoimet, jotka lupasi syyskuussa. Äidin kanssa teimme siivoushommia parina päivänä, ja pesimme mm. rakennus- tai remontointiaikaisia porauspölyjä pois.

Kuulemma melkeik kaikilla käy kuulemma kotona siivooja. Minä voisin hyvin siivota itse, koska olen päivät pitkät kotosalla joka tapauksessa. Ajattelin, että näihin oloihin paras olisi vaihdettavalla mikrokuituliinalla varustettu moppi. Vaan sellaistapa ei kaikkea muuta tavaraa määrättömästi pursuavasta paikallisesta tavaratalosta löytynyt. Tarjolla oli vain erilaisia lankamoppimalleja, joiden puhtaaksi saaminen ja kuivuminen aiheuttaa päänvaivaa jo ennen kuin sellaista on edes tullut hankkineeksi. Imuriksi saimme rakennustyömailla käytettävän imurin, joka on varmasti paras tämän hiekkamäärän imurointiin, mutta jonka johto on vain pari metriä pitkä (jatkojohtoja löytyy kyllä helposti). Altaan viemäritulppaa ei ole etsinnöistä huolimatta löytynyt, joten tiskaus hoituu pesuvadissa. Lienee turha edes mainita, että pihassa ei ole tamppaustelinettä eikä pyykkinaruja :D

Kaupassa käyminen täällä on myös erilaista. Lähellä on tämän kaupaungin ainoa supermarket, jossa myydään kaikkea mahdollista ja paljon. Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen sosiologinen analyysi siitä, mitä kauppojen valikoimat kertovat yhteiskunnasta. Olemme löytäneet kaikkea tarvitsemaamme ilman vaikeuksia. Ainoastaan leivän kanssa ei ole paljoa vaihtoehtoja (valkoista ja valkoista on tarjolla). Kätevä emäntä toki pyöräyttäisi sämpylät aamuksi itse, mutta kaasukäyttöisen uunin kanssa leipominen hirvittää hiukan.

Olemme lasten kanssa paikallisen (ainoan) hotellin "klubin" jäseniä. Pääsemme siis heidän altailleet ja yksityisrannalleen uimaan aina, kun haluamme. Tuntuu melkein elitistiseltä, mutta jo tässä ajassa on käynyt ilmi, ettei muita vaihtoehtoja todellisuudessa ole. Tuossa yleisellä rannalla ei juuri koskaan ole ketään uimassa. Jo syyskuun matkalla minua muistutettiin siitä, etten saa edes mennä siitä uimaan. Yhden urheilukaupan ikkunassa tosin on myynnissä kokovartalouimapuku ja ehkä, jos verhoutuisin siihen, voisin käydä pikaisesti pulahtamassa.