Kun olin Aniken syntymän jälkeen kotona, yksin uudessa kaupungissa miehen opiskellessa viikot toisella paikkakunnalla, ajattelin, että aikuisena ei enää voi saada uusia kavereita - ystävistä puhumattakaan. Siihen asti elämässä oli ollut niin helppoa tutustua ihmisiin koulussa, opiskelupaikassa, seurakunnassa,... ja sitten, siinä uudessa elämäntilanteessa ei ollutkaan enää mitään väylää löytää tuttuja, joiden kanssa arkea voisi jakaa.
Hiukan myöhemmin elämä kyllä onneksi osoitti, että olin väärässä. Olen saanut aikuisenakin tutustua moniin uusiin mukaviin ja tärkeisiin ihmisiin - jopa sinä aikana, kun olin lasten kanssa kotona - ja onpa yksi läheisimmistä ystävistänikin tullut elämääni vasta viime vuosien aikuiselämän aikana. Tuttavuus, kaveruus ja ystävyys voi syntyä, kun on jotain, mikä yhdistää, ja halua jakaa elämäänsä jollain tavalla toisen kanssa.
Nyt olen täällä pohtien, mitä yhteistä minulla voisi olla kenenkään kanssa, ja mitä halua kenelläkään olisi jakaa arkeaan minun kanssa. Täällä ei tapaa naisia oikein missään niin, että olisi luontevaa alkaa jutella. Perheet viettävät aikaa rannalla ja leikkipuistoissa useimmiten yhdessä, ja lasten kanssa touhuaa lastenhoitaja lasten äidin ollessa jossain sivummalla. En edes tiedä, kuinka hyvin paikalliset puhuvat englantia. Uskoisin, että melko hyvin, koska kaikkialla asioidessa pitää käyttää englantia vierasmaalaisten työntekijöiden kanssa. Olisi aivan mahtavaa saada tutustua johonkuhun perheenäitiin täällä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se vaatisi tapahtuakseen ihmeen.
Täällä Khor Fakkanissa ei varmaankaan ole juuri muita kaltaisiani kotiäitejä, jotka olisivat tulleet miehensä työn perässä, ja kuluttaisivat päivänsä lasten kanssa tekemistä keksien. Dubaissa ja Abu Dhabissa sen sijaan on paljonkin, suomalaisiakin. Mutta ne on kaukana, ja tuntuvat täältä katsoen ihan eri maailmalta kuin tämä pikkukaupunki "in the heart of UAE", Arabiemiraattien sydämessä, kuten joku minulle Khor Fakkania muutama päivä sitten kuvaili. Tuo kuvaus oli muuten aika mielenkiintoinen: Arkemme täällä on ehkä lähempänä Omanin ja Saudi-Arabian oloja kuin Dubain... Mutta siis mahdollisuudet tavata toinen kaltaiseni kotiäiti puistossa ovat aika minimaaliset.
Hotelilla, jonka allas-alueeata on hyvää vauhtia muodostumassa meille toinen olohuone, tapaan samat ihmiset lähes päivittäin. Yläkerran kuntosali- ja spa-osaston johtaja on mukava ja ystävällinen brittiäinen nainen, jonka kanssa juttelemme usein pitkähkön pätkän kaikesta mahdollisesta perheeseen ja ulkomailla elämiseen liittyvästä. On ollut mukavaa tutustua! Myös muut työntekijät sekä kuntosalilla että altailla ovat ystävällisiä virkansa puolesta, mutta ei se ole tietenkään sama asia kuin kaverustuminen.
Viime perjantaina olimme käymässä jumalanpalveluksessa. Läheisessä kaupungissa kokoontuu nigerialaislähtöinen seurakunta, jossa suurin osa väestä on afrikasta ja kaukoidästä. Taisin olla ainoa länsimaalainen paikalla, mutta en edes huomannut sitä! Lapsille oli oma pyhäkoulunsa, jossa tulkkasin ja auttelin alussa, ja lopuksi olimme koko perhe jumalanpalveluksessa mukana. Ensikertalaiset toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi pienen lahjan ja kättelyiden kera. Muutamat ystävälliset rouvat halusivat vaihtaa numeroita, ja tämän viikon aikana olen saanut pari kuulumisten kyselypuhelua heiltä! Niin afrikkalaista! Ja niin mukavaa!
Näitä, ja ehkä joitain muitakin väyliä pitkin elämääni varmasti tulee muutama tuttu, joiden kanssa voi soitella ja ehkä käydä joskus kävelyllä - tai ostoksilla, joka on ehkä tavanomaisempi tapa hoitaa kaveruutta. Mutta voi, miten kiitollinen olen ystävistä ja kavereista siellä Suomessa! Vaikka yhteydenpito välillä ontuu, voin vakuuttaa, että jokainen viesti - lyhytkin - saa hymyn kasvoille ja lämpimän tunteen rintaan. Olemme asettaneet mukaan saamamme kortit näkyville eri puolille asuntoa ja viime päivinä olen katsonut niitä usein. Ikävän kyyneliä ei aina voi välttää. Eikä tunnetta siitä, että on kaukana kotoa. Mutta vaikka olemme kaukana, te kaverit siellä olette kuin aarre, joka tuo iloa, vaikka ei nähdä toisiamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti