Tässä hiusvärin vaikutusta odotellessa on ehkä hyvä hetki paneutua täkäläisten elämään ja asioihin, joista kuulimme ensimmäisenä päivänä matkalla lentokentältä Khorfakkaniin. On siis kuulemani mukaan näin:
Tämän maan kansalaisuutta ei voi saada kukaan muu kuin kahdesta tämän maan kansalaisesta syntynyt vauva. Jos täkäläinen mies nai vaimon muualta, vaimo ja lapset eivät koko elämänsä aikana saa kansalaisuutta eivätkä samaa kohtelua kuin kansalaiset. Jos nainen menee naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, hän menettää kansalaisuutensa.
Emiraatit tukevat kansalaisiaan avokätisesti. Koulutus, terveydenhuolto, vesi, sähkö ja asunto ovat ilmaisia. Asunto on ilmainen siinä määrin, että niitä rakennetaan valmiiksi kansalaisille, ja niistä voi sitten jokainen valita mieluisen. Kyseessä ei ole mitkään betoniset kerrostalojättiläiset vaan kartanoihin rinnastettavat, suuret, kauniit ja viihtyisän oloiset omakotitalot aidattuine pihoineen. Kaikki tosin eivät näihin hallitusten rakentamiin taloihin halua vaan asuvat mieluummin omistusasunnoissaan Dubaissa, Abu Dhabissa tai muissa isoissa keskustoissa. Osa ilmaisista taloista kun nousee pakon sanelemista syistä jo melko kauas vaikkapa Dubain keskustasta - aavikolle.
Tämän lisäksi töitä ei ole juurikaan pakko tehdä. Jos ymmärsin oikein, osa paikallisista on töissä kaksi päivää viikossa (poliisin, oikeuslaitoksen tai tullin palveluksessa), osa ei lainkaan. Kuukausittain kansalainen (ilmeisesti vain miehet) saa emiraatiltaan "elatusapua" 30 - 70 000 dirhamia (6000 - 14 000 euroa). Osa naisistakin on töissä. Tällöin palkka kuuluu virallisesti vain naiselle eikä miehellä ole siihen oikeutta, mutta miehen täytyy edelleen myös rahoittaa vaimonsa elämää. Koska työnteko ei ole pakollista, ja vaativiinkin tehtäviin on ollut helppo rekrytoida ulkomaalaisia, koulutustaso on keskimäärin alhaisehko.
Ulkomaalainen ei voi täällä omistaa mitään kiinteää - ei maata, ei taloa, ei huoneistoa, ei liiketiloja. Vuokraaminen on mahdollista, ja kukoistavan bisbeksen ainaansaaminen houkutteleekin tänne paljon ulkomaalaisia. Kuitenkin pääosin Aasiasta tulleet siirtolaiset pyörittävät tätä maata käytännön töissä, mutta palkat ovat kehnoja - pahimmassa tapauksessa niitä ei makseta lainkaan. Työnantaja saattaa uhkailla viisumin peruuttamisella, mikä tarkoittaa maasta karkoitusta ja kolmen vuoden maahansaapumiskieltoa. Monet ovat varmaan lukeneet tapauksissa, joissa siirtotyöläiseltä on viety passi ja sitä myöden käytännössä kaikki mahdollisuudet valittaa kohtelustaan.
Paikalliset ovat omanarvontuntoisia, ja muistuttavat siitä kuulemma ainakin joissain ammateissa toimivia sanomalla "we are local people". Tämä tarkoittaa sitä, että on parempi tehdä, kuten käsketään tai odoteraan. Se pitää sisällään myös muistutuksen arvojärjestyksestä: Siitä, ketkä ovat luonnostaan ainakin tämän maan kamaralla parempia ja paremmassa asemassa kuin muut. Sellaisen hämmentävän tavan olen huomannut, että kahviloiden ja ravintoloiden eteen ajetaan autoilla ja soitetaan torvea, jolloin joku sisältä rientää ottamaan vastaan tilauksen ja tuo sen kohta valmiina autolle. Mitäpä sitä ilmastoidusta biilistä mihinkään nousemaan, jos palvelu pelaa sinnekin :D
Täällä rikkaus on tavallista, ja äveriäisyyden näyttäminen normaalia. Syntymäpäivinään jotkut heittävät rahaa ikkunoista, eivätkä vitsinomaiset tarinat aavikolle rälläämisen päätteeksi jätetyistä Porcheista ole kuulemma kokonaan satua.
Mikä jännittävä tunne, kun saa hämmästellä, epäröidä ja olla ymmärtämättä - olla muukalainen!
Ps. Pahoittelen, ettei ns. arkista elämänmenoa valottavia kuvia juuri ole. Täällä pitää olla vähän varovainen mitä, ketä ja missä voi kuvata loukkaamatta tai häiritsemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti