Lääkäripalveluja

Aamon korva oli kipeä. Kun sitä oli jatkunut muutaman päivän, lähdimme yhtenä iltana näyttämään sitä lääkärille. Olin päivällä huomannut yksityislääkärin vastaanoton melko lähellä kotia, ja kun se osoittautui lastenlääkäriksi, menimme ensin sinne. En ole koskaan ennen joutunut turvautumaan matkavakuutukseen sairastumistapauksessa, joten en oikein tiennyt, miten pitää toimia. Ja kun vastaanottovirkailija sanoi, ettei vakuutuksemme käy siellä, lähdimme pois ja päätimme mennä lääkärin vastaanotolle sairaalaan, kuten meitä oli neuvottu. Heti matkalla sitten hoksasin, että olisin voinut maksaa lääkärin itse ja hakea korvausta vakuutusyhtiöltä myöhemmin.

Pääsimme sujuvasti sairaalalle, missä siihen aikaan ei (tietenkään) enää ollut paikalla kuin päivystävä lääkäri "emergency"-osastolla. Yritimme selittää, ettei meillä ollut mitään varsinaista hätää ja että voisimme tulla seuraavanakin päivänä, mutta ystävällinen vartija johdatteli meidät sairaalan toiselle puolelle tapaamaan ensin vastaanottovirkailijaa, sitten sairaanhoitajaa ja lopulta lääkäriäkin. Ihmeeksemme meidän ei tarvinut maksaa mitään. Saimme mukaan vaaleanpunaiselle paperinpalalle kirjoitetun särkylääke- ja antihistamiinireseptin. Korvassa ei näkynyt tulehdusta. Kaikki oli sujuvaa, aikaa meni ehkä 10 min.

Niinpä, kun parin päivän päästä kipu ei ollut hellittänyt ja piti lähteä uudelleen lääkäriin, ajoimme luottavaisin mielin uudelleen sairaalaan hoitoa saamaan. Mutta kokemus olikin hiukan toisenlainen tällä kertaa. Pelkästään se, että saimme jonkun ymmärtämään halumme päästä lääkärin ja vaivautumaan opastamaan meitä oikeaan suuntaan, vei melko tovin. Sitten hyytävät "Doctor is not here. You come tomorrow." (valtavan kokoisessa talossa varmaan on JOKU lääkäri paikalla) ja kymmenen kertaa tentattu "Where's your file? Do you have file here? Where's your paper?" (emmekä yhtään tienneet, mistä puhutaan).
Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten oppaanamme toiminut nuori mies lupasi "You can see one doctor but it is expensive. No file, no card, you pay double." Ok, mehän maksetaan. (Summa oli sama kuin Suomessakin yksityislääkärille, noin 80 euroa.) Pääsimme lääkärille, joka oli hyvin mukava ja ystävällinen ja joka totesi, että korvassa on paha tulehdus. Koska hän oli "vain" yleislääkäri, ja me olimme maksaneet - kuten siinä kävi ilmi - erikoislääkärin vastaanotosta, saimme kehotuksen tulla vielä seuraavana päivänä uudelleen tapaamaan korvalääkäriä. Haimme antibioottikuurin, jätimme ostamatta uudelleen määrätyt antihistamiinit ja menimme kotiin.

Seuraavana päivänä menimme jälleen sairaalalle, missä tapasimme ensin vastaanottovirkailijan, joka johdatti meidät suoraan edellispäivänä tapaamamme lääkärin luo, joka ei ymmärtänyt, miksi olimme taas siinä. Hän käski meidän pyytää (kehnosti englantia puhuvalta vastaanottovirkailijalta) kansiomme, ja pyysimme ja sitten istuimme ja odotimme. Hetken näytti siltä, että istumme siinä koko päivän, mutta kohta lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, käski samassa huoneessa työskentelevän sairaanhoitajan johdattaa meidät spesialistille ja soitti itse samaan aikaan puhelimella, että olemme tulossa. Ymmärsin puhelusta vain sen verran, että oli mainitsemisen arvoista kertoa meidän olevan Suomesta, "from Finland".

Ystävällinen korvalääkäri puhui englantia intialaisesti murtaen maskin takaa. Minulle ei selvinnyt, onko lapseni korvassa myös hänen mielestään tulehdus - ei, vaikka sitä erikseen kysyin - mutta kuulokäyrä oli kuulemma normaali ja jäätelöä sekä kylmää mehua tulisi välttää pari viikkoa. Jatkamme antibiootteja, ja tästä lähtien Aamo ui silikonikorvatulpat korvilla ja uimalakki päässä. Koska hän haluaa.